LEHDISTÖTIEDOTE
16.10.2011

Lastenkirjassa liikutaan Repokankaan ja Haukiveden tunnelmissa

Varkaudessa syntynyt ja kasvanut Ulla Kortelainen os. Hakulinen on kirjoittanut runollisen ja syvällisen lastenkirjan: Puhaltelijan. Tampereella nykyisin asuva esikoiskirjailija työskentelee kirjastonjohtajana ja Kaksi Veijaria -teatteriryhmän käsikirjoittajana ja näyttelijänä. Puhaltelijan maailmassa on heijastumia Ulla Kortelaisen lapsuudesta Repokankaalla ja pitkistä kesälomista Haukivedellä.

Ulla Kortelainen kertoo, että monet kirjan elementit liittyvät voimakkaasti lapsuuden muistoihin. Talot Repokankaalla olivat salaisuuksia täynnä. Niiden värikylläisyys ja sokkeloisuus ruokkivat mielikuvitusta. Ulla asui keltaisessa puutalossa, jossa hänen sisarensa myöhemmin piti yllä Repokankaan Taidetaloa muutaman vuoden ajan.

– Kirjassa lapsena kokemani kaiken elollisuus on entisestään voimistunut. Talot, metsät, niityt ja vesi ovat samaa lapsuuden maisemaa, samaa satua. Maiseman kautta myös vanhat sadut ja tarinat, joita luin lapsena, heräävät eloon. Niissä on jotain myyttistä, ikiaikaista, kaikille meille kuuluvaa, Ulla kuvailee.

Lapsuuden ruokailuhetket ja erityisesti leipominen olivat tärkeitä päivän ja viikon kohokohtia. Ne olivat arkisia, pieniä tapahtumia, joilla lapsen maailmassa oli kuitenkin tunteita herättävä merkitys. Tuo perinne jatkuu Ullan omassa arjessa ja myös Puhaltelijan sivuilla.

– Tuoksut liittyvät näihin tapahtumiin. Silloin kun muistaa ne vielä niin voimakkaasti, on niistä miltei pakko kirjoittaa. Kanelipullan ja vastaleivotun leivän tuoksu: siinä arjen ja juhlan yltäkylläisyys! Niin myös rakkaus kaikkeen arkipäiväiseen.

Puhaltelijassa on myös järvellä tärkeä merkitys. Veljekset ovat kalastajien sukua ja kohtaavat onkireissullaan merkillisen myrskyn.

– Haukiveden kesämökkijärveen liittyy jotain vanhoihin kansantarinoihin verrattavaa myyttistä ainesta. Haukivesi oli arvaamaton, hurja myrskyisä olento, joka lapsena herätti pelkoa ja kunnioitusta. Se jäi syvälle minuun! Se sai minut elämään!

Ulla opiskeli Turun yliopistossa muun muassa kotimaista kirjallisuutta ja kansanperinnettä. Peikot ja menninkäiset sekä vanhat kansauskomukset haltijoista ja niiden elämästä ihmisten joukossa ovat jääneet hänen mieleensä.

– Puhaltelija-teoksen pienet mummot ovat haltijoita, eräänlaisia maailmojen vartijoita, kaiken hyvän kantajia ja suojelijoita. Pienet mummot ovat muistumia myös Outi-mummostani. Hän oli voimallinen arjen hallitsija ja lohduttaja.

Ullan elämässä kirjoittaminen, teatterin tekeminen ja kirjastotyö kulkevat käsi kädessä, täydentävät toisiaan. Niillä on sama pohja: tarinallisuus. Ullan johtamassa Sääksjärven kirjastossa lastenkirjallisuus ja Taikapolku-tapahtumat ovatkin keskeisellä sijalla. Taikapolku on vuorovaikutteista tarinankerrontaa, jossa kaikki osallistuvat uuden sadun luomiseen.

– Taikapolkua rakentaessani valitsen jonkun vanhan tarinan, jonka pohjalta kirjoitan luonnoksen seikkailulle, joka tapahtuu kirjastossa. Kirjastoon rakennetaan polku, jossa tarinan palaset alkavat elää lasten ja kertojan avulla uutta elämää. Parhaimmillaan vanhasta tarinasta syntyy uusi satu.

Ullan mielestä satujen ja tarinoiden lukutilanne on vuorovaikutteinen, miellyttävä yhdessäolon hetki. Se on yhteisten elämysten kokemista ja sillä on myös lapsen minäkuvaa vahvistava vaikutus. Sadut koskettavat lasta, koska niillä on juurensa arkipäivän konkreettisissa tilanteissa.

– Olen parhaillaan kirjoittamassa kertomusta jättiläisestä ja pojasta. Siinä on samoja sävyjä kuin Puhaltelijassa, mutta se on ehkä leikillisempi ja suorempi kerronnaltaan.
Se on tarina pienen pojan surusta ja kuinka jättiläisen suunnittelema matka saa kaiken muuttumaan, Ulla Kortelainen paljastaa. 

****

Tätä tekstiä voi käyttää vapaasti ja korvauksetta lehtijutun aineksena osittain tai kokonaan.