Oliver Sacks


Oliver Wolf Sacks (s. 9. heinäkuuta 1933 Lontoo) on maailmankuulu neurologian professori ja kirjailija. Sacksilla on kyky nähdä neurologiset oireet inhimillisessä valossa ja kirjoittaa niistä elävästi. Hän pyrkii “inhimillistämään” nykyajan lääketiedettä selvittämällä jokaisen sairauden takana kunkin yksilön kohtalon ja kyseenalaistamalla ns. normaaliuden ja sairauden välisiä rajoja.

Oliver Sacks syntyi varakkaaseen lontoolaiseen juutalaisperheeseen. Hänen molemmat vanhempansa olivat lääkäreitä, ja myös hänen kolme veljeään valitsi lääkärin uran. Kuusivuotiaana hänet siirrettiin sodan takia neljäksi vuodeksi Lontoon ulkopuolella sijaitsevaan sisäoppilaitokseen.

Traumaattisten sotavuosien jälkeen Sacks innostui kemiasta. Hän yritti koota näytteet kaikista alkuaineista ja teki lukuisia kokeita kotilaboratoriossaan. Kiinnostuksen kemiaan hän oli perinyt Dave-enoltaan, mistä hän kertoo omaelämäkerrallisessa teoksessaan Uncle Tungsten: Memories of a Chemical Boyhood (2001), (suom. Volframin hehku).

Käytyään lontoolaista St. Paulin koulua Sacksin mielenkiinto siirtyi kuitenkin lääketieteeseen, ja niinpä hän suoritti lääketieteen opinnot Oxfordin Queen’s Collegessa. Vuonna 1960 hän oli lomalla Kanadassa ja lähetti sieltä vanhemmille sähkeen, jossa oli lyhyt viesti: “Jään tänne”. Kanadasta Sacks liftasi Kalliovuorten ylitse San Franciscoon. Työskenneltyään kaksi vuotta sisätautien lääkärinä sikäläisessä Mount Zion -sairaalassa hän siirtyi tutkijaksi UCLA:an (University of California, Los Angeles; 1962–1965).

Vuonna 1965 Sacks nimitettiin Albert Einstein College of Medicinen kliinisen neurologian professoriksi. Tutkiessaan migreeniä hän tapasi New Yorkin Bronxissa olevassa Beth Abraham -sairaalassa potilaita, jotka olivat eläneet jo noin 40 vuotta täysin jähmettyneessä tilassa. He olivat selvinneet hengissä vuosina 1916–27 riehuneesta maailmanlaajuisesta unitautiepidemiasta (kyseessä oli ns. eurooppalainen unitauti eli Encephalitis lethargica). Saatuaan migreenitutkimuksen valmiiksi Sacks omistautui tämän potilasryhmän tutkimiseen.

Potilaiden tapauskertomuksista syntyi lopulta Sacksin kuuluisa teos Awakenings (1973). Sacks antoi potilailleen L-Dopaa, joka on välittäjäaine dopamiinin esiaste, ja potilaiden reaktiot olivat hämmästyttäviä: he “heräsivät” jähmettyneisyyden tilasta ja saivat elinvoimansa takaisin, kunnes aineen teho vähitellen lakkasi ja he vajosivat tuskallisesti takaisin jäykkyyden tilaan. Sacksin kertomusten pohjalta tehtiin elokuva Awakenings (suomeksi Heräämisiä), jossa Robin Williams ja Robert de Niro olivat pääosissa. Elokuva teki Sacksista maailmankuulun, ja samalla myös Sacksin siihen saakka kirjoittamat kirjat alkoivat saada entistä suurempaa suosiota.

Oliver Sacksin teoksia on käännetty 21 kielelle. Vuonna 2002 hänelle myönnettiin Wingaten kirjallisuuspalkinto. Lue lisää: Kemia-lehti 3/2012


Absurdian julkaisemat teokset

Antropologi Marsissa

Musikofilia

Volframin hehku